sunnuntai 20. elokuuta 2017

Aamuista melankoliaa (Vuokko Sorvari)

Luulin, että paikkani olisi sylissäni. Kaikki osamme sopivat niin hyvin yhteen, mitä nyt vatsat vähän pömpöttivät. On vaikea nukkua, kun pömpöttävä vatsani kaipaa kaveriaan. Se murisee, suolissa kulkee ilma, ja kun aamulla herään, se on väsynyt ja äreä. Rinnat ovat vatsan kanssa kimpassa, ne esittävät sen silmäpusseja

Huulet Silmät (Vuokko Sorvari)

Huultesi takana tuoksuu suru. Silmissäsi kulkee hautajaissaatto. Minun ihana tehtäväni on hennolla henkäyksellä puhaltaa suru syrjään katsoa silmiisi niin että niissä tanssivat lapset.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Saara Huotari

     En halua 
     nopeasti syttyviä lieskoja
     jotka hetken tuikahdettuaan 
     hiipuvat
     ja unohtuvat
    Minä tahdon koota voimani 
    suureen roihuun
    ja sitten palaa
    koko maailman nähden
              kauan
             kauan

Muistot pulppuavat kuin lähteensilmästä

Kirja on lainattavissa Lohjan kaupungin kirjastoista. Paikallisissa kirjakaupoissa saatavissa vielä muutama kappale.

Liisa Enwaldin  arvostelu kirjasta, julkaistu Elämäntarina-lehdessä 2/2017.

Syvä ja avara evakkotarina

Anja Suni, Muistot pulppuavat kuin lähteensilmästä. 2017.
Anja Sunin muistelmateoksen luonnehdintaan ei yksi sana riitä. Kyse on evakkokertomuksesta, henkilöhistoriasta, mutta samalla maamme ja sen paikkakuntien, sukujen ja tilojen historiasta jolta osin teos lähestyy sekä kotiseutukirjaa että yleisempää tietokirjaa. Muistot pulppuavat kuin lähteensilmästä –teoksessa pohditaan evakkouden vaikutusta elämisen kokemukseen, valinnanvapautta, rajalla olemista sekä hyvyyden ja pahuuden monisyistä ongelmaa. Kertomus avartuu ja syvenee siis myös filosofiseksi. Ja myös sotiemme historiaan, ja ne on erotettu lihavoiduin kirjasimin.
Teosta kehystää Prologin ja Epilogin pari, jossa niin muisteleminen kuin evakkous saa pohdinnalliset kiinnikkeensä. Joissain filosofis-psykologisissa osuuksissa on toistoa ja hieman kulunutta symboliikkaa, jota olisi viimeistelyvaiheessa voinut karsia pois. Tyyli on niissä kallellaan romanttiseen, minkä toisaalta ymmärtää, kun on muistelusta ja nostalgiastakin kyse.
Muistojaan Suni kirjoittaa eläytyen ja erinomaisen eloisasti. Se viittaa hänen mahdollisuuksiinsa myös romaanikirjailijana. Ihastuttavia ovat monet tilannekuvat ja murredialogit. Millaista lapsessa oli mennä mummon kuolinpaidassa koulun laululeikkiin tai pelästyä hiirtä pulpetissa, miten eri paikoissa vietettiin joulua, millaista kauneudenkokemusta tuottivat karamellipaperit ja ulkoa löytyneet lasinsirut; tai mitä piti pelätä, mikä aiheutti pettymyksen.  Näistä riittää sekä hauskaa että mieltä liikuttavaa luettavaa. Tiheitä ja koskettavia ovat erityisesti monet junamatkat, ja juna kasvaakin yhdeksi tarinan johtomotiiviksi, paitsi siirtolaisia kuljettaessaan, myös ohi vilahtaessaan tai siinä, että Anjan isä oli rautatieläinen. Muita motiiveja ovat tie (sotakin tulee tietä pitkin), kynä ja kirja. Prologin aluksi kerrotaan tärkeä uni; siinä esiintyi kullanhohtoinen kynä, joka kannusti muistojen kirjoittamiseen.  Kirjoihin tekijä tunsi vetoa jo opittuaan lukemaan ennen kouluikää, ja sittemmin läpi elämän. Kotona vain kirjoja ei oikein suvaittu, eikä lahjakas, fantasialtaan vilkas tyttö saanut upota satujen syntien, ”valheen” maailmoihin. Kiiltokuvat ja paperinuket jäivät tavoittamattomiin, ellei ryhtynyt tekemään niitä itse. 
Muistelu tuo esiin tuon aikaisen kasvatuksen ankaruuden, oli kyseessä piiskoja antava äiti tai opettaja, joka pakotti puhumaan kirjakieltä. Säätyajattelu vallitsi, eikä varsinkaan lukeminen saanut kuulua talonpoikaisten harrastuksiin. Isän arvomaailmaa leimasi herännäisyys, joka ankaruudessaan oli tuolloin varsin toista kuin nyt. Kodista, uskonnosta ja isänmaasta tuli silti kantava voima aikuisen Anjan elämään. Hän näkee ne puutteet, joita lastenkasvatuksessa oli, mutta ei ole katkera. Hän viittaa myös epätasa-arvoisuuteen, jonka evakkous herätti huomaamaan. Siirtolaiset saivat hävetä, ja väärinymmärryksiä syntyi jo kielen vuoksi, kun esimerkiksi kartano-sana merkitsi eri asiaa lännessä kuin idässä.
Vahva säie tematiikassa on se, että orpoutta ja sivullisuutta ole kokenut yksin: ”Olet oma universumisi - - toisten kaltaisten joukossa; tarinasi on yksi neljänsadan tuhannen siirtokarjalaisen tarinasta”, Suni kiteyttää kokemansa ja samalla yhden teoksensa perusajatuksen: ei yksin ja katkerana, vaan toisten kanssa ja kiitollisena, toiveikkaana, vaikeita kokemuksia heidän kanssaan jakaen. Tämähän on myös Elämäntarinan ja sitä julkaisevan yhdistyksen kantavaa ideaa. Ja, kuten Suni toteaa: ”Vain tuntemalla menneisyytensä osaa suunnistaa tulevaisuuteen.”

                                                                                                                            


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Sankareilla on sodat salatut


Sankareilla on sodat salatut
toiset taistot ku tavallisten
Sivukujia kummia kulkee
yksinänsä öitä valvoo
jumalten juonia miettii
suuren virran suuntaa setvii

Sankarit ne kilvettä kulkee
selkämystään suojaamatta
Taija ei taistoja muitten
kieroiluja kademielten
jättää juonet juonimatta
taistelut selkäsä takana

Kenkään ei säröittä säästy
sankaritkaan varjotta vaella
Suuruus ei suruilta suojaa
puukon pistoilta paranna
Pahimmin purevat piikit
parjaukset pettureiden
taklaukset takaa tehdyt
iskut ystävän lyömät.


Pentti Salmela

Huomispäivä

Kanna kortesi kekoon
silloin kun vielä voit.
Huomispäivä tulee eteen
et voi tehdä mitään,
vaikka tahtoisit.
Ihan totta se on,
vaikka et usko,
huomispäivä on pian eilinen.

29.8. 2016 Saara Huotari

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kevät

Kalpeaa, kuollutta
vielä marrolla maa
ikävää aikaa, mutta jo
kevätpuro solisee hurmioituneesti
odottaa muuttolintujen konserttia
paljaiden puiden latvuksiin
odottaa maan kirkuvan vihreyttä
veren punaista raivokasta  hurmiota. 

Anja Suni 2017