perjantai 2. syyskuuta 2016

Vastaus Pablo Nerudalle




  
Eikö hevosenkengät
taottu kuun hevosille?
kysyy Pablo Neruda minulta
yhä uudestaan.

En ehdi vastata, sillä istun
ystävien keskellä.
Olemme nuoria, vahvoja ja
uskomme kuun hevosiin.
Juomme höyryävää mustaa teetä.
Ikkunan takana pimenee
Moskovan ilta.

Vaivun pehmeään uneen.
Äkkiä kipu kuin veitsi
lävistää vatsani.
Yövalo lähettää polttavia säteitä.
Kuulen radiosta Tapani Ripatin
laulavan äänen.
Vuoteeni vieressä seisoo hoitaja
suurena, valkoisena ja turvallisena.

Kyllä, kyllä hevosenkengät
taottiin kuun hevosille.
Ratsastan samettisella
taivaankannella,
sylissäni vastasyntynyt lapsi.

Vuokko Sorvari-Neste

Vaimon kutsuvärssy

Tules tänne ukko
ja anna suuta.
Vedä verhot kiinni.
Nyt ei katsella kuuta.

Navetassa lehmät
jo jalkaa vaihtaa.
Iltalypsylle oottavat,
ei sitä voi kaihtaa.

Pitäis laskuja maksaa
ja kaavakkeet täyttää,
jotta on mitä
EU-herroille näyttää.

Kohta poikakin tulee,
on harkat loppu.
Tytöllä neulekerhosta
kotiin on hoppu.

Tiskipöydällä taikina
vuorelta näyttää.
Sen pitkoiksi väännän,
meinaan voimaa käyttää.

Tules viereeni mun
ja anna jo suuta.
Mä hieron sun selkääs.
Vai tuliks mieleesi muuta?
 
Vuokko Sorvari

Otsalamppu

Oodi otsalampulle   
      
Odotat minua eteisen kaapissa.   
Sieltä sut nappaan ja otsalle vien.   
Koirat vartoo, ne tarkkaan tietää:   
vain sinä meille voit näyttää tien.   
      
Olet tyylikkään harmaa,   
 sisääsi kätket
kolmen pariston setin ja polttimon.   
 Kun himmenee valosi hehku,   
 mä tiedän,   
 että paristonvaihdon   
 aika taas on.   
 
Ja sitten matkaan,   
kylänraittia kohti.   
Loistamme kirkkaina,   
valontuojat.   
Koirat innoissaan kulkee,   
jälkiä tutkii.   
Meitä vilkuilee pihoilla   
lumenluojat.   
      
Metsän kohdalla pysähdyn,   
 ylös katson.   
 Puiden latvoissa laulaa   
 valojen kuoro.   
 Sen rytmiä   
 ohjaa lamppuni liike.   
 Tähdet saapuvat, kohta on   
  niiden vuoro.   
      
 Kotiin palaamme   
 kirkasta kujaa pitkin.   
 Sinut kaappiin laitan   
  ja tehoas kiitän.   
  Päivän kulkua mietin   
  ja ylöskirjaan.   
  Valoiltamme muistoihin   
  parhaisiin liitän.   
     
  Vuokko Sorvari   

torstai 1. syyskuuta 2016

Väsyneen naisen käyttöohje


Kun tulen syksyisenä iltana (väsyneen naisen käyttöohje)

Kun tulen syksyisenä iltana ovellesi
ota kädestä kiinni, ohjaa minut sisälle.
Älä kysy mitään.

Riisu päästäni sateesta märkä kukkahuivi.
Auta jalasta kumisaappaat, hartioilta sadeviitta.

Tarjoa teetä ja hunajaa, kirsikkahillokin käy.
Sytytä kynttilä lyhtyyn, sulje kaihtimet,
jotta pimeän silmät eivät näe.

Vie lempeään saunaan,
lämpötila korkeintaan 70 astetta.
Puhu pehmeällä äänellä,
ole välillä vaiti.

Kosketa rintaani vasta
kun näet silmissäni huomisen kajon.

Huolehdi, silitä ja peittele.
Käännä kyljelleni, jos kuorsaan.
Anna minun nukkua seinän puolella
vanhan koiran kirsu nenääni vasten.

Kun kuulet harmaan linnun
laulavan pihapihlajassa, herätä minut.
Lintu tuo minulle viestin.
Annoin sille sinun pihlajasi osoitteen.

Vähitellen vahvistun.
Uskallan koskettaa.
Tulen osaksi päivääsi, yötäsi
kello kuuttasi ja kahdeksaa.

Vuokko Sorvari

SINUN


SINUN

Kuka viipyy luonasi 
kun suru saalistaa.   
Kuka pyyhkii otsaasi
kun unet ahdistaa.

Kuljetko sä yksin
laaksoon varjomaan.
Kun kaksin, sylityksin
auttaisi jaksamaan.

Vain puolikasko jäljellä
kun puolet poissa on.
Kun huominen on hämärä
ja sielu tunnoton.

Kun olet yksin, riisuttu
olet vapaa turhasta.
Et ole enää kahlittu,
et elä harhasta.

Taivaankansi hehkussaan,
ja tuoksu keväimen.
Ne ovat sinun kokonaan.
Myös laulut lintujen.

Vuokko Sorvari

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Lennä kuin perhonen, pistä kuin ampiainen

Lennä kuin perhonen, pistä kuin ampiainen

"”Float like a butterfly, sting like a bee"
Muhammed Ali

1.
Synnyin Luisvillessä
Minun geenieni muistissa ovat Alabaman
puuvillapeltojen keskipäivän kuumuus,
nöyryytykset ja ruoskaniskut
Sieltä jostakin minussa nopeajalkaisessa, nuoressa pojassa
heräsi isieni usko vapauteen
- kuin perhosen lento
ja voiman tunne, usko ihmisen oikeuteen pitää puoliaan
-kuin mehiläisen pisto.
2.
Ryhdyin nyrkkeilemään, olin lupaava, hyvä
Minun geenieni muistissa oli väistämisen vaisto
niin kuin esi-isäni olivat tehneet vuosisatoja valkoisen miehen edessä
Väistäminen on hyvä oppi nyrkkeilijälle
Väistin ja sitten iskin maahan maailman vahvimmat miehet
Minusta tuli paras, paras koko maailmassa
Minä väistin
-lensin kuin perhonen
Ja iskin
-pistin kuin mehiläinen.
3.
Sitten tulivat nuoret, vihaiset miehet
He nostivat mustahansikkaisen nyrkkinsä
kohden meitä nöyryyttäneen valkoisen miehen jumalaa
ja sanoivat:
-Musta mies on ylpeä, hän ei väistä!
Se on huono oppi nyrkkeilijälle
Kannan vieläkin kehossani maailman vahvimpien miesten iskut
Ylpeänä unohdin
- Perhonen väistää
Kunnes tulee hetki
-ja se pistää kuin mehiläinen.
4.
Sanoin suuria sanoja:
- Minä, musta mies olen parempi kuin valkoinen
Kauniimpi, suurempi!
-Vietkong? -Ei minulla ole mitään riitaa heidän kanssaan
-He eivät ole koskaan kutsuneet minua nekruksi. En lähde sinne!
Liian suuria, uhmakkaita sanoja valkoiselle miehelle, hänen nieltäväkseen
Sain tuntea heidän kostonsa, nöyryytyksen
-kuin ruoskaniskut geenieni muistissa
Minulta vietiin kaikki, kunniani, mestaruus
Mutta en sitoutunut valkoisen miehen valheeseen
- Minä lensin kuin perhonen
- Sanani purivat kuin mehiläisen pisto.
5.
Ja minä palasin
Palasin takaisin esi-isieni maahan,
jossa aurinko nousee paljon aikaisemmin
kuin Alabaman puuvillapelloilla
Siellä viidakkorumpu takoi maagisen tahdin
ja musta, nöyryytetty kansa huusi:
- Ali, boomaye! Ali, boomaye!
Meillä oli sama unelma vapaudesta
- kuin perhosen lento
Ja sama heräävä usko ihmisen oikeuteen
pitää puoliaan, nousta vääryyttä vastaan
-kuin mehiläisen pisto
Se nosti minut lentoon vielä kerran.
6.
Nyt istun tuolissani
Puhun hiljaisella äänellä,
Tauti runtelee aivojani ja kehoani
Mutta sisällä minussa on tietoisuus teoistani


Elämäni:
niin hauras ja häviävä
-kuin perhosen lento
Kuitenkin
osa sukupolvemme unelmaa,
jälki kansojen geenien muistissa
- kuin mehiläisen pisto.

Pentti Salmela

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016



Ikääntyneet ihmiset

Ikääntyneen ihmisen terassilla
lyhde tai talipallo on tarjolla lintusilla
ja pähkinöitä siltä varalta vähän
jos kurrekin sattuisi kyläilemähän
He hymyten katsovat muiden tarmoa
Joka aamu heille uutta on
luojan armoa

He lenkkiään kulkevat hiljalleen
merkkejä kesästä, tienoota tarkaten
- Joko peipponen palata ehti,
joko tienvarressa kukkii leskenlehti?
- Kas, kuinka kivistää polvesta vähän
taidan istua, levähtää hetkeksi
penkille tähän

Ikääntyneet ihmiset hautuumailla
kulkevat mietteissään, kiirettä vailla
He katsovat hautoja, tummia kiviä
tarkaten, etsien tuttuja nimiä
- Kas, joko hänkin nyt nukkuu tuolla
nuorempi minua, on jo
ehtinyt kuolla

Mielessään muistot haikeat, hyvät
he tietyn haudan edessä pysähtyvät
Salaa pyyhkäisten poskeltaan kyyneleen
he vaihtavat maljaan kukkaset, veen
kummun multaa hellästi koskettaen
mennyttä, kadonnutta kaihoten
kuin hiuksia hyväillen.

Pentti Salmela