maanantai 9. tammikuuta 2017

30 senttimetriä kolmiloikkaa



30 senttimetriä kolmiloikkaa

17. 9.1959 klo 14.10
Jämsän yhteiskoulun pihamaa, välitunti
Seuraan suoritustasi
Laji:
Vauhditon kolmiloikka
Laineen Severi ja sinä
kova ja vielä kovempi
koulumme pomppuihmeet
Rinki meitä nuorempia poikia ympärillä
-       Että on sillä ponnistusvoimaa!
-       Sitä ei painovoima pitele!
Ihailevat katseet
Loikka –loikka -loikka
-       yli 8 metriä!

9.8.2008 klo 14.00
Vilppula, Paavolan hoitokodin käytävä
Seuraan suoritustasi
Laji:
Kahvihuoneeseen kävely
On rollaattori ja sinä
nyt erottamaton pari
-       Että se terve jalkakin piti vielä teloa
Kyllä tämä tästä
On vaan lihaskunto päässyt heikoksi
Seuraamme askeleen pituutta
minä ja kuntohoitaja,
ei muuta rinkiä ympärillä
Huolestuneet katseet
Askel –askel –askel
-         yli 30 cm!

Katse siirtyy,
askeleesta etäämmälle,
ajatuskin
-                     Niin pitkä matka
Sieltä tänne.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Alfhildin syli






Lauri Viita 100 v,  2016

Alfhildin syli

Sanovat minua betonimylläriksi
Pyöritinkin monia myllyjä,
sanoillani
Pienillä, herkillä sanoilla puhalsin
liikkeelle perhosen siiven pyörteen
Ihmisen työn sanoilla panin
betoni- ja tehtaiden myllyt pyörimään.
Suurilla, väkevillä sanoilla pyöritin elämää,
kuolemaa, avaruuksia ja maailmankaikkeuksia.
Niin pienet kuin suuretkin,
niin näkyvät kuin näkymättömätkin myllyt
tottelivat minun sanojeni käskyä.

Alfhild, sinä, joka synnytit minut”
Sinun sylisi syvyys oli ensimmäinen myllyni
Sieltä sinun sylisi lämmöstä
myllyni laajenivat kattamaan
Pispalan pihan,
harjun,Tampereen,
Suomen, maailman,
avaruudet ja maailmankaikkeudet
Se oli minun myllyjeni akseli ja kiintopiste

Sitten sinä kuolit ja minä ymmärsin,
ettei syliäsi ollut enää
Silloinko minun myllyni menettivät kiintopisteensä?
Silloinko ne alkoivat pyöriä väärään suuntaan?
Niistä katosi kaikki hallittavuus
Ja ne pyörivät liian lujaa

Tunnen pyörteen, tunnen huimauksen


sanatkaan, niin väärät ja sekavat,
eivät kokoa tätä enää,
eivät vie takaisin,
piiloon,
sylisi suojaan.

Pentti Salmela

perjantai 2. syyskuuta 2016

Vastaus Pablo Nerudalle




  
Eikö hevosenkengät
taottu kuun hevosille?
kysyy Pablo Neruda minulta
yhä uudestaan.

En ehdi vastata, sillä istun
ystävien keskellä.
Olemme nuoria, vahvoja ja
uskomme kuun hevosiin.
Juomme höyryävää mustaa teetä.
Ikkunan takana pimenee
Moskovan ilta.

Vaivun pehmeään uneen.
Äkkiä kipu kuin veitsi
lävistää vatsani.
Yövalo lähettää polttavia säteitä.
Kuulen radiosta Tapani Ripatin
laulavan äänen.
Vuoteeni vieressä seisoo hoitaja
suurena, valkoisena ja turvallisena.

Kyllä, kyllä hevosenkengät
taottiin kuun hevosille.
Ratsastan samettisella
taivaankannella,
sylissäni vastasyntynyt lapsi.

Vuokko Sorvari-Neste

Vaimon kutsuvärssy

Tules tänne ukko
ja anna suuta.
Vedä verhot kiinni.
Nyt ei katsella kuuta.

Navetassa lehmät
jo jalkaa vaihtaa.
Iltalypsylle oottavat,
ei sitä voi kaihtaa.

Pitäis laskuja maksaa
ja kaavakkeet täyttää,
jotta on mitä
EU-herroille näyttää.

Kohta poikakin tulee,
on harkat loppu.
Tytöllä neulekerhosta
kotiin on hoppu.

Tiskipöydällä taikina
vuorelta näyttää.
Sen pitkoiksi väännän,
meinaan voimaa käyttää.

Tules viereeni mun
ja anna jo suuta.
Mä hieron sun selkääs.
Vai tuliks mieleesi muuta?
 
Vuokko Sorvari

Otsalamppu

Oodi otsalampulle   
      
Odotat minua eteisen kaapissa.   
Sieltä sut nappaan ja otsalle vien.   
Koirat vartoo, ne tarkkaan tietää:   
vain sinä meille voit näyttää tien.   
      
Olet tyylikkään harmaa,   
 sisääsi kätket
kolmen pariston setin ja polttimon.   
 Kun himmenee valosi hehku,   
 mä tiedän,   
 että paristonvaihdon   
 aika taas on.   
 
Ja sitten matkaan,   
kylänraittia kohti.   
Loistamme kirkkaina,   
valontuojat.   
Koirat innoissaan kulkee,   
jälkiä tutkii.   
Meitä vilkuilee pihoilla   
lumenluojat.   
      
Metsän kohdalla pysähdyn,   
 ylös katson.   
 Puiden latvoissa laulaa   
 valojen kuoro.   
 Sen rytmiä   
 ohjaa lamppuni liike.   
 Tähdet saapuvat, kohta on   
  niiden vuoro.   
      
 Kotiin palaamme   
 kirkasta kujaa pitkin.   
 Sinut kaappiin laitan   
  ja tehoas kiitän.   
  Päivän kulkua mietin   
  ja ylöskirjaan.   
  Valoiltamme muistoihin   
  parhaisiin liitän.   
     
  Vuokko Sorvari   

torstai 1. syyskuuta 2016

Väsyneen naisen käyttöohje


Kun tulen syksyisenä iltana (väsyneen naisen käyttöohje)

Kun tulen syksyisenä iltana ovellesi
ota kädestä kiinni, ohjaa minut sisälle.
Älä kysy mitään.

Riisu päästäni sateesta märkä kukkahuivi.
Auta jalasta kumisaappaat, hartioilta sadeviitta.

Tarjoa teetä ja hunajaa, kirsikkahillokin käy.
Sytytä kynttilä lyhtyyn, sulje kaihtimet,
jotta pimeän silmät eivät näe.

Vie lempeään saunaan,
lämpötila korkeintaan 70 astetta.
Puhu pehmeällä äänellä,
ole välillä vaiti.

Kosketa rintaani vasta
kun näet silmissäni huomisen kajon.

Huolehdi, silitä ja peittele.
Käännä kyljelleni, jos kuorsaan.
Anna minun nukkua seinän puolella
vanhan koiran kirsu nenääni vasten.

Kun kuulet harmaan linnun
laulavan pihapihlajassa, herätä minut.
Lintu tuo minulle viestin.
Annoin sille sinun pihlajasi osoitteen.

Vähitellen vahvistun.
Uskallan koskettaa.
Tulen osaksi päivääsi, yötäsi
kello kuuttasi ja kahdeksaa.

Vuokko Sorvari

SINUN


SINUN

Kuka viipyy luonasi 
kun suru saalistaa.   
Kuka pyyhkii otsaasi
kun unet ahdistaa.

Kuljetko sä yksin
laaksoon varjomaan.
Kun kaksin, sylityksin
auttaisi jaksamaan.

Vain puolikasko jäljellä
kun puolet poissa on.
Kun huominen on hämärä
ja sielu tunnoton.

Kun olet yksin, riisuttu
olet vapaa turhasta.
Et ole enää kahlittu,
et elä harhasta.

Taivaankansi hehkussaan,
ja tuoksu keväimen.
Ne ovat sinun kokonaan.
Myös laulut lintujen.

Vuokko Sorvari