Olen kuollut, tuskin näkyvä
viiva
kuollut kuin minuun sataisi lunta
hopeinen peilinaamio,
valo on muuttunut raskaaksi
yö palaa ovelta
kuollut kuin minuun sataisi lunta
hopeinen peilinaamio,
valo on muuttunut raskaaksi
yö palaa ovelta
nielee aikoinaan avonaiset
silmät,
yhä ohenevan vihreän.
Kiersin maaliputken loppuun, omin
käsin
pyyhin paletin, pyyhitty rinnalle kaiken kauneus,
ihminen, sen huone, asetelma kasvoista
pyyhin paletin, pyyhitty rinnalle kaiken kauneus,
ihminen, sen huone, asetelma kasvoista
©
chr.
Helene Schjerfbeck: Vihreä omakuva
Herätti hereille olemisen uneliaisuudesta. Karahti kallooni komiat sanat. Pirullista, tehokas sanojen häilyvä olemus. Kertoo olennaisen.
VastaaPoistaKiitos ja kumarras! kl
Luettuani runosi useaan kertaan ja ihailtuani taulua aukeni runo. Huima tunnelma niin osuva yhtä taulun kanssa. Kommentissani se mitä koin. Hienoa sanataidetta. Kiitos Chr kirjoitti kl
VastaaPoistaHieno!
VastaaPoistaMietin vielä mitä muuta kuin ajatus muotoutuu tunteeksi.