Vastaus Pablo Nerudalle

  

Eikö hevosenkengät

taottu kuun hevosille?

kysyy Pablo Neruda minulta

yhä uudestaan.

En ehdi vastata, sillä istun

ystävien keskellä.

Olemme nuoria, vahvoja ja

uskomme kuun hevosiin.

Juomme höyryävää mustaa teetä.

Ikkunan takana pimenee

Moskovan ilta.

Vaivun pehmeään uneen.

Äkkiä kipu kuin veitsi

lävistää vatsani.

Yövalo lähettää polttavia säteitä.

Kuulen radiosta Tapani Ripatin

laulavan äänen.

Vuoteeni vieressä seisoo hoitaja

suurena, valkoisena ja turvallisena.

Kyllä, kyllä hevosenkengät

taottiin kuun hevosille.

Ratsastan samettisella

taivaankannella,

sylissäni vastasyntynyt lapsi.

Vuokko Sorvari-Neste

Vaimon kutsuvärssy

Tules tänne ukko

ja anna suuta.

Vedä verhot kiinni.

Nyt ei katsella kuuta.

Navetassa lehmät

jo jalkaa vaihtaa.

Iltalypsylle oottavat,

ei sitä voi kaihtaa.

Pitäis laskuja maksaa

ja kaavakkeet täyttää,

jotta on mitä

EU-herroille näyttää.

Kohta poikakin tulee,

on harkat loppu.

Tytöllä neulekerhosta

kotiin on hoppu.

Tiskipöydällä taikina

vuorelta näyttää.

Sen pitkoiksi väännän,

meinaan voimaa käyttää.

Tules viereeni mun

ja anna jo suuta.

Mä hieron sun selkääs.

Vai tuliks mieleesi muuta?

 

Vuokko Sorvari

Otsalamppu

Oodi otsalampulle   
      
Odotat minua eteisen kaapissa.   
Sieltä sut nappaan ja otsalle vien.   
Koirat vartoo, ne tarkkaan tietää:   
vain sinä meille voit näyttää tien.   
      
Olet tyylikkään harmaa,   
 sisääsi kätket
kolmen pariston setin ja polttimon.   
 Kun himmenee valosi hehku,   
 mä tiedän,   
 että paristonvaihdon   
 aika taas on.   
 
Ja sitten matkaan,   
kylänraittia kohti.   
Loistamme kirkkaina,   
valontuojat.   
Koirat innoissaan kulkee,   
jälkiä tutkii.   
Meitä vilkuilee pihoilla   
lumenluojat.   
      
Metsän kohdalla pysähdyn,   
 ylös katson.   
 Puiden latvoissa laulaa   
 valojen kuoro.   
 Sen rytmiä   
 ohjaa lamppuni liike.   
 Tähdet saapuvat, kohta on   
  niiden vuoro.   
      
 Kotiin palaamme   
 kirkasta kujaa pitkin.   
 Sinut kaappiin laitan   
  ja tehoas kiitän.   
  Päivän kulkua mietin   
  ja ylöskirjaan.   
  Valoiltamme muistoihin   
  parhaisiin liitän.   
     
  Vuokko Sorvari   

Väsyneen naisen käyttöohje

Kun tulen syksyisenä iltana (väsyneen naisen käyttöohje)

Kun tulen syksyisenä iltana ovellesi

ota kädestä kiinni, ohjaa minut sisälle.

Älä kysy mitään.

Riisu päästäni sateesta märkä kukkahuivi.

Auta jalasta kumisaappaat, hartioilta sadeviitta.

Tarjoa teetä ja hunajaa, kirsikkahillokin käy.

Sytytä kynttilä lyhtyyn, sulje kaihtimet,

jotta pimeän silmät eivät näe.

Vie lempeään saunaan,

lämpötila korkeintaan 70 astetta.

Puhu pehmeällä äänellä,

ole välillä vaiti.

Kosketa rintaani vasta

kun näet silmissäni huomisen kajon.

Huolehdi, silitä ja peittele.

Käännä kyljelleni, jos kuorsaan.

Anna minun nukkua seinän puolella

vanhan koiran kirsu nenääni vasten.

Kun kuulet harmaan linnun

laulavan pihapihlajassa, herätä minut.

Lintu tuo minulle viestin.

Annoin sille sinun pihlajasi osoitteen.

Vähitellen vahvistun.

Uskallan koskettaa.

Tulen osaksi päivääsi, yötäsi

kello kuuttasi ja kahdeksaa.

Vuokko Sorvari

SINUN

SINUN

Kuka viipyy luonasi 

kun suru saalistaa.   

Kuka pyyhkii otsaasi

kun unet ahdistaa.

Kuljetko sä yksin

laaksoon varjomaan.

Kun kaksin, sylityksin

auttaisi jaksamaan.

Vain puolikasko jäljellä

kun puolet poissa on.

Kun huominen on hämärä

ja sielu tunnoton.

Kun olet yksin, riisuttu

olet vapaa turhasta.

Et ole enää kahlittu,

et elä harhasta.

Taivaankansi hehkussaan,

ja tuoksu keväimen.

Ne ovat sinun kokonaan.

Myös laulut lintujen.

Vuokko Sorvari