sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Alfhildin syli






Lauri Viita 100 v,  2016

Alfhildin syli

Sanovat minua betonimylläriksi
Pyöritinkin monia myllyjä,
sanoillani
Pienillä, herkillä sanoilla puhalsin
liikkeelle perhosen siiven pyörteen
Ihmisen työn sanoilla panin
betoni- ja tehtaiden myllyt pyörimään.
Suurilla, väkevillä sanoilla pyöritin elämää,
kuolemaa, avaruuksia ja maailmankaikkeuksia.
Niin pienet kuin suuretkin,
niin näkyvät kuin näkymättömätkin myllyt
tottelivat minun sanojeni käskyä.

Alfhild, sinä, joka synnytit minut”
Sinun sylisi syvyys oli ensimmäinen myllyni
Sieltä sinun sylisi lämmöstä
myllyni laajenivat kattamaan
Pispalan pihan,
harjun,Tampereen,
Suomen, maailman,
avaruudet ja maailmankaikkeudet
Se oli minun myllyjeni akseli ja kiintopiste

Sitten sinä kuolit ja minä ymmärsin,
ettei syliäsi ollut enää
Silloinko minun myllyni menettivät kiintopisteensä?
Silloinko ne alkoivat pyöriä väärään suuntaan?
Niistä katosi kaikki hallittavuus
Ja ne pyörivät liian lujaa

Tunnen pyörteen, tunnen huimauksen


sanatkaan, niin väärät ja sekavat,
eivät kokoa tätä enää,
eivät vie takaisin,
piiloon,
sylisi suojaan.

Pentti Salmela